UUSIKIRKKO VPL

Karjalan Liitto
 

Uudenkirkon kotikylämatka 2012

Tänä vuonna Uudellekirkolle matkattiin kahdella autolla, joista toinen teki lyhyemmän ja perinteisemmän kotikyläreissun Uudenkirkon maisemiin. Toisella linja-autolla matkattiin ylös Solovetskiin ja Kostamukseen. Matkamietteitä ylös kirjasi Uusikirkko-seuran sihteeri Soile Mäkipää.

 

 

Matkalaiset ryhmäkuvassa Solovetskissa
Matkalaiset ryhmäkuvassa Solovetskissa

Kesäretki  Vienan Karjalaan ja Kronstadtin linnoituskaupunkiin

Alkumatkaa taitoimme kahden bussin voimin. Uudenkirkon hautausmaalla entinen Turun kerhon puheenjohtaja, Pekka Koli sekä nykyinen puheenjohtaja, Riitta Orava laskivat kukkia uusikirkkolaisten vainajien muistoristille. Perinteiseen tapaan matkan toisena päivänä kotikylilleen pääsivät kaikki halukkaat. Monille kotikonnut olivat tuttuja paikkoja, joille oli sydäntä lämmittävää piipahtaa. Ensikertalaisia kotiseutumatkailijoita oli tälläkin kerralla muutama mukana.

Yhdessä matkaamisen jälkeen retkeläisten tiet jakaantuivat. Kronstadtin matkalaiset palasivat kotiin neljän päivän kuluttua lähdöstä sydän täynnä uusia kokemuksia.

Kuljettajamme Hannu taas kiidätti meitä autollaan niin soraisilla pikkuteillä, kuin viivasuorilla valtateilläkin kohti Vienaa. Välietappeja matkan varrella olivat mm Aunus, Petroskoi ja Karhumäki. Vienan Kemistä teimme päivän retken Solovetskin luostari - ja vankilasaarelle. Matka jatkui Kalevalaan eli Uhtualle, Elias Lönnrotin runo maisemiin, ja sieltä tyyliltään vastakohtaiseen Kostamukseen. Ajatus tästä viikon matkasta oli jo alussa hyvin kiehtova, siis pääsisimme paikkoihin jonne niin harvoin tehdään matkoja.

Tässä siis pieni matkakertomus upeasta matkastamme.

Vanhempien ja isovanhempien kotipitäjässä Uudellakirkolla ja ennen kaikkea kotikylissä on hienoa käydä mutta tämän matkamme kohteet olivat paljon kauempana ja hyvin mielenkiintoisia.

Terijoelta lähdimme kotikyläpäivän jälkeisenä päivänä kohti Petroskoita, Äänisen rannalle. Petroskoi on Karjalan tasavallan pääkaupunki jossa on n. 280 000 asukasta. Saapuminen illalla yöpymispaikkaan ei ollut paras mahdollinen tutustumisen kannalta mutta ensivaikutelma kaupungista oli mykistävä. Siisti, jopa länsimainen tunnelma yllätti meidät. Onneksi, mukavasti hotellissa nukutun yön jälkeen pääsimme vähän tutustumaan kaupunkiin ja sen ulkoisiin nähtävyyksiin kuten Pietari Suuren ja Otto Wille Kuusisen patsaisiin sekä Petroskoin rantamaisemiin.

Petroskoista matka jatkui kohti Vienan Kemiä ja matkalla kävimme katsomassa muun muassa Kivatsun putoukset joissa itse putouksen pudotus on 11 metriä. Matkamme jatkui ja yleisön pyynnöstä matkan varrella poikettiin Karhumäkeen, Äänisen rantaa sekin, katsomaan jatkosodan aikana tehtyjä luolastoja. Karhumäki kuului kolmanteen puolustuslinjaan. Seitsemän tulikorsun (viisi niistä on säilynyt Karhumäellä) ampuma-aukot suuntautuivat rautatielle ja mäkeä kiertävälle tielle. Kaikki tulikorsut oli yhdistetty keskenään maanalaisilla käytävillä ja kallioon hakatuilla taisteluhaudoilla. Muutamia luolan suu- ja ampuma-aukkoja löysimme. Paikka oli ensikertalaiselle todella mielenkiintoinen nähtävyys Suomen sotahistoriasta.

Matkamme jatkui kohti Vienan Kemiä ja seuraavaa yöpymispaikkaamme, Hotelli Prichal Tourist Complexia. Matka hotelliin oli mielenkiintoinen, kun ajoimme melko huonokuntoista tietä läpi pensaistojen ja ohi lähes slummimaisten kylien, mutta lopulta puomien takaa löytyi satamakylä jossa oli ihan kohtuullinen majoituspaikka. Yön jälkeen alkoi retki Solovetskin saarelle. Kaikkia matkalaisia oli neuvottu ottamaan mukaan kiikari koska merimatkan aikana saattaisimme hyvällä onnella nähdä maitovalaita, jotka ovat vuosisatoja palanneet lisääntymään Vienanmerelle Solovetskin luostarisaaren vesille. Emme kuitenkaan onnistuneet näkemään niitä.

Saarelle on noin 2,5 tunnin laivamatka tuulesta riippuen. Odotimme jännittyneinä pääsyä saarelle, varsinkin naisväki, jota oli ohjeistettu pukeutumaan polvet peittävään hameeseen, sekä pään peittävään huiviin. Housut eivät tulleet kysymykseen, koska saarella nykyään toimii ortodoksinen luostari. Solovetskin saarella on hyvin synkkä menneisyys. Se on kuin ”Kreml” ja henkii ajan eksotiikkaa. Saarelle perustettiin luostari vuonna 1429, joka toimi vuoteen 1920. Vuosi 1917 merkitsi kuoliniskua luostarisaarelle, koska sinne siirrettiin Leninin määräyksestä poliittisia vankeja. Heitä teloitettiin muun muassa sitomalla vanki tukkiin, joka vieritettiin alas Sekirnaja vuoren liki 300 askelmaisia portaita. Tänä päivänäkin rakennelmat ovat yhä paikallaan, ja niiden eteen on asetettu kyltti: "Pääsy kielletty, ei käytössä".

Vienan Kemistä suuntasimme sitten Kalevalaan, eli Uhtualle jossa Tamara miniänsä Tatjanan odotti meitä kanssa juuri leivottujen pullien, kohvin ja tsajun kanssa.Tamara oli aikaisemmin majoittanut ja ruokkinut Pekka Kolin ja Mauri Oravan, kun he olivat maalaamassa heidän luterilaista kirkkoaan. Heidän tuttavuutensa mahdollisti tämän mieliinpainuvan kahvihetken meille kaikille. Oli hienoa päästä tutustumaan Kalevalalaiseen kotiin ja tutustua Tamaran pojan, Paavon, tekemiin Kalevala ja luontoaiheisiin puuveistostauluihin. Näissä maisemissa Elias Lönnrot vietti siis lukuisia vuosia ja keräsi aineistoa kansalliseepokseemme Kalevalaan. Siellä yhtenä nähtävyytenämme oli ”Lönnrotin mänty” jonka juurella Lönnrotin sanotaan keränneen runoja talteen.

Kalevalasta matkattiin kohti Kostamusta. Matkalla tiellemme osui taas mielenkiintoinen kohde, Kis-Kis- Kukkulat. Legendaarisella nyppylällä puna-armeija puolusti Kalevalaa Suomalaisia vastaan ja säilytti asemansa Munakukkulalla. Suomalaisten näkökulmasta katsottuna asia voidaan tulkita sota-aikana puhkilauletun rallatuksen sanoin näin: Kis-Kis-kukkulat, on siellä ne Munat sekä Makkarat,mutta se Muna kun se meni, niin se Makkara jäi vaan, juu… Tämäkin kohde oli allekirjoittaneelle aivan uusi ja tuntematon kohde, mutta tämän jälkeen kyllä muistan aina Kis-Kis-Kukkulat.

Matkamme jatkui Kostamukseen jonka historia ulottuu vuoteen 1946 jolloin Kostamuksen rautamalmiesiintymä löydettiin. Kostamuksen kaupunki ja vuoriteollisuuskombinaatti rakennettiin suomalaisvoimin presidentti Urho Kekkosen harjoittaman lobbaustyön tuloksena vuosina 1977–1985.

Matkamme on lähellä päätepistettään ja kotimatka Vartiuksen raja-aseman kautta alkoi. Matka oli kerrassaan hieno. Kiitos Riitta ja kiitos kuljettajamme Hannu! Kiitos myös kaikille reippaille matkalaisille.

Kirjoittaja

”Uuvekirkovunukka” Soile Mäkipää os. Määttänen


Tulosta sivu

Kuvia kesän matkalta

 

Solovetskin Luostaria korjataan
Solovetskin luostaria korjataan

 

Matkakertomuksen kirjoittaja Soile Mäkipää ja kellot

Kivatsun koski
Kivatsun koski
Kiskis kukkulan tykki sohottamassa Suomeen (640x480)
Kiskis-kukkulan tykki

Lönnrothin nimikoima puu Kalevalassa
Lönnrothin nimikoima puu Kalevalassa

 
Poutapilvi web design Oy