Impilahti-Seura ry

Karjalan Liitto
 

IMPILAHTI

Impilahti sijaitsee Laatokan koillislaidalla. Sen kallioperusta on muodostunut pääosin kovista ja kiteisistä kivilaaduista kuten graniitista, gneissistä ja kiilleliuskeista.

LAATOKAN RANTAMAA

Impilahden maasto on vaihtelevaa. Laatokan rantamaan jyrkkärinteiset mäet ja vehmaat laaksot tuovat maisemaan oman viehätyksensä. Rantojen korkeat kallioniemet työntyvät monin paikoin pitkälle Laatokkaan. Mainittakoon niistä vaikkapa kaunis Huunukanniemi. Niemien väliin jää ravinnerikkaita notkoja ja kapeita, syviä lahtia. kuten Impilahti, Sumerianlahti, Haukkalahti, Korinojanlahti sekä joukko pieniä vuonomaisia lahtia.

Impilahden ja Pitkärannan edustalle levittäytyy vehmas saaristo. Suurimmissa saarissa kuten Mäkisalossa ja Pellatsalossa voitiin ennen talvisotaa harjoittaa maataloutta, eräät saaret, esimerkkinä Pitkärannan edustan Vuoratsu, olivat karun kauniita kalliosaaria.

Rannikon tuntumassa on joukko korkeita vuoria. Mäkisalon Linnavuori ja Pekonvuori, Impilahden Pullinvuori ja Haukkaselän Haukkavuori ovat muinoin vainojen aikaan tarjonneet asukkaille pakopaikan.

IMPILAHDEN-SUISTAMON VAARAMAA

Laatokalta pohjoiseen mentäessä maaston keskikorkeus lisääntyy. Alkaa Karjalan vuorijonon liuskeisten kivilaatujen vyöhyke, jossa esiintyy mm. erilaisia malmeja. Vähitellen maasto myös muuttuu kumpuilevaksi, maisemanpiirteitä pyöristävät lukuisat soraharjut, ja myös joet ja järvet antavat maisemalle oman viehätyksensä. Tätä aluetta kutsutaan Impilahden-Suistamon vaaramaaksi.

Paikoin joet kuohuvat koskina. Onnenkoski Impilahden kirkonkylän läheisyydessä, Kulismajoen Jukakoski Ruokojärvellä ja Koirinojan koski olivat aikoinaan varsinkin kevättulvien aikaan suosittuja retkeilykohteita.

RAJA-KARJALAN METSÄ- JA RÄMEALUE

Vaara-alueen koillis- ja pohjoispuolella avautuu kolmas maastovyöhyke, Raja-Karjalan metsä- ja rämemaa. Siihen kuuluu Impilahden alueen koillinen kulma. Sieltä hakattiin entisaikaan vuosittain suuret määrät puutavaraa sahojen käyttöön, ja tukinuitto tarjosi kevätaikaan lisäansioita pääosin pienviljelyvaltaisen alueen väestölle. Myös tervanpoltosta saatiin lisätuloja.

ELÄMÄ ERÄNKÄYNNIN VARASSA

Laatokan pohjoisrannat ja niiden takaiset metsät tarjosivat jo ennen kaskiviljelyksen alkua toimeentulon erämiehille ja kalastajille. Tuolloin mm.hirviä ja metsäpeuroja oli runsaasti. Karhunkaato kuului jokatalviseen eränkäyntiin. Myös turkiseläinten metsästys tarjosi lisäansioita.

Laatokan kalakanta oli rikas ja monipuolinen. Siika, muikku ja kuore olivat yleisimmät saaliskalat. Varsinkin kuoretta kuivattiin keväisin kuivakalaksi. Hauki, lahna ja särki kuuluivat jokapäiväisiin saaliisiin. Kuha ja ankerias olivat haluttuja kaupunkien markkinoilla samoin kuin harvemmin saatavat lohikalat nieriä ja harjus. Lohtakin saatiin. Laatokan lohi kuului niin sanottuun reliktikalakantaan, joka oli jäänyt järveen niiltä ajoilta, jolloin Laatokka vielä oli valtameren yhteydessä.. Harvinaisimpia saaliskalalaatuja olivat sampi, jonka mäti oli arvokasta kaviaaria ja miekkakala, joka vain ani harvoin ui pyydykseen.

ILMASTO JA KASVILLISUUS

Laatokan rannikkovyöhyke oli pääosaltaan aluetta, jolla halla vain harvoin vieraili. Impilahden osalta ilmastosta on käytetty määritettä ”väli-ilmasto”. Se merkitsee itäisen päätyypin ilmastoa, jossa kesät ovat yleensä lämpimät ja sateiset, ja talvet kylmiä. Kasvuolot olivat edulliset. Rannikkoalueen savipelloilla menestyivät lähes kaikki tavallisimmat viljelykasvit. Myös luonnonvarainen kasvusto oli rikas. Melko yleisesti rantavyöhykkeellä kasvoi jaloja lehtipuita ja siellä viihtyivät myös muutamat lehtojen arat pensaskasvit ja monet harvinaiset kukat. Tohtori Oskar Relander on kuvannut vuonna 1893 ilmestyneessä kirjassaan Karjalan kuvia tämän Laatokan ranta-alueen rehevyyttä. Kun maaperän viljavuusastetta on mitattu asteikolla 1-12, saa mantereinen ja karu Raja-Karjala tunnusluvukseen 6,5, kun taas Laatokan rantamaan vastaava tunnusluku on 9. Kun kasvuston herkkyysmittarina käytetään putkilokasvien lajirunsautta, tulee Laatokan rantamaan rehevimmän osan Sortavala-Harlu lukemaksi 614, Impilahden 514, mutta esim. Suojärven vain 252.

PIENTÄ HISTORIANTIETOA

Taka-Karjalaksi nimitetystä alueesta, johon Impilahtikin kuului, on varhaisilta ajoilta vain niukasti kirjallista tietoa. Vasta keskiajan loppupuolelta löytyvät Ruotsin historiasta ensimmäiset maininnat karjalaisista, jotka kävivät kahinoita perinteisestä Lapin verotusoikeudestaan. Ruotsalaiset käyttivät tuolloin karjalaisista nimitystä ryssät. Elettiin vielä ns.kalevalaista aikaa.

Ruotsin ja Venäjän välillä vuosikausia jatkuneet levottomuudet yritettiin ensi kerran sopia vuonna 1323 tehdyssä Pähkinäsaaren rauhassa. Tuolloin lähes koko Karjala joutui Novgorodin suurruhtinaan valtaan. Verotusta varten valtakunta jaettiin viiteen verotusalueeseen. Impilahti kuului Sortavalan pogostaan ja näin ollen ns. vatjan viidennekseen. Katso kirjasta Paavo Koponen: Esi-isiemme Impilahti s.26-28

Vanhojen veroluetteloiden pohjalta voidaan tarkastella asutuksen ja väestömäärien muutoksia. Esimerkiksi vuonna 1500 Impilahdella oli 20 kylää ja niissä yhteensä 139 taloa. Pitäjässä oli tuolloin 188 veronmaksuun kykenevää miestä (jousen jännittämiseen pystyvää). Tyypillisessä impilahtelaiskylässä asui siihen aikaan noin 50 ihmistä.

Pähkinäsaaren rauha oli vain alku pitkälle sotien ja rauhanaikojen sarjalle. Vuosien kuluessa nimenomaan idän ja lännen väliin jäävä Karjalan alue joutui vähän väliä sotatantereeksi. Kun sotaa seuraava rauha muutti rajaa, ei rauhanteko yleensä merkinnyt kansalle rauhaa, vaan vain muuttuneita oloja. Uuden isännän mukana tulivat yleensä ensiksi uudet verotusohjeet. Myös vaadittiin elämään maassa maan tavalla. Monet muuttivat tuolloin maasta pois. Noiden aikojen veroluettelot kertovat karua kieltään tyhjentyneistä kylistä ja jonnekin kadonneista asukkaista..

IMPILAHTI SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKANA

Impilahden kunnan syntyaikana pidetään vuotta 1727, sillä tuolloin maakirjassa mainitaan ensimmäisen kerran Impilahden pogosta. Aikaisemmin impilahti oli kuulunut ensin Sortavalan ja sitten siitä erotettuun Suistamon pogostaan.

Kun Suomi itsenäistyi, maan lainsäädäntö muutti kunnallishallintoa kansanvaltaisemmaksi. Kunnat saivat velvollisuuksien lisäksi myös oikeuksia päättää itse kehityksestään ja tavastaan palvella kuntalaisia. Impilahden kunta ehti toimia pari vuosikymmentä aikansa oloihin katsoen nykyaikaisena, jopa edistysmielisenä kuntana. Kunnan johtotehtäviin oli saatu järkeviä ja tarmokkaita henkilöitä.

Ennen talvisotaa v.1939 Impilahden kunnan erottivat vanhasta Venäjänrajasta Salmin ja osittain Suojärven kunnat. Impilahden asukasmäärä oli tuolloin n.14.500.

Pääosa väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta. Pitäjä oli pienviljelysvaltainen. Tilojen keskimääräinen peltokoko oli v. 1939 6,4 ha. Maanviljelyksen ohella ansiotuloja saatiin myös metsätöistä ja mm. Pitkärannan teollisuuslaitoksista ja kaivosteollisuuden tarjoamista töistä.

Kunnan tihein asutus oli keskittynyt Sortavala-Salmi maantien varteen. Impilahden pitäjähistorioissa nimetään 27 kylää. Kunnan teollisuuskeskus ja suurin asutustaajama oli Pitkäranta, hallintokeskus Impilahti ja ortodoksisen seurakunnan keskus Kitelä.

Rajakarjalaiseen tapaan Impilahden väestö kuului pääosin kahteen uskontokuntaan. Luterilaisia oli n. 8000 ja ortodokseja n.6500. Alueella toimi myös muutamia muita pieniä uskontokuntia.

Impilahti jäi v.1939 alkaneen sodan jalkoihin. Suomalaiset polttivat peräytyessään pääosan kunnan alueen itäosan asumuksista. Viimeisin tämän rintamasuunnan lähes kokonaan poltettu kylä oli Kitelä. Talvisodan rintama jähmettyi Kitelän pohjoiselle laidalle rautatielinjan tasalle. Kunnan itäosaan syntyi talvisodan historiasta hyvin tunnettu Lemetin suurmotti.

Impilahden länsiosan kylät jäivät välirauhan 1944 jälkeen pääosin ehjinä venäläisille, mutta vuosien kuluessa niiden rakennuskanta on hävitetty, ja suomalaisajan muistoina on jäljellä enää vain muutamia vanhoja asuinrakennuksia Pitkärannassa ja Impilahden kirkonkylässä. Nykyään uudet venäläisten rakentamat tiet jättävät sivuun monet entiset autioiksi jääneet kylät, ja metsä on vallannut niiden peltoaukeat. Vanhojen asuinpaikkojen löytäminen vanhojen karttojen avulla rehevöityneestä maastosta on hankalaa ja onnistuu varmimmin esimerkiksi GPS paikannuslaitteen avulla.





Tulosta sivu

Perustietoja Impilahdesta

Sijainti: Pohjois-Laatokan rantapitäjä, noin 50 km Sortavalasta itään.
Naapuripitäjät: Harlu, Suistamo, Salmi
Pinta-ala: 904,30 km², pienin ja tiheimmin asuttu pitäjä Salmin kihlakunnassa (13,9 henkilöä/km² v. 1938)
Asukasluku vuonna 1939: 14.723 henkeä
Asukasluvultaan Laatokan Karjalan suurimpia pitäjiä
Asukkaista n. 8000 oli  evankelisluterilaisia

Lisää tietoja Impilahdesta

 

Impilahden
kylät 1939

Haukkaselkä
Hippola-Satinen-Ontronen
Hunttila
Huunukka
Hättilä
Janaslahti
Kerisyrjä
Kirkonkylä
Kitelä
Koirinoja
Koivuselkä
Kokkoselkä
Kytösyrjä
Leppäsilta
Metsäkylä
Mursula
Mäkisalo
Nietjärvi
Pitkäranta
Purovaara
Ruokojärvi
Räkäli
Sumeria
Syskyjärvi
Syskyä
Uomaa
Välimäki

 


 
Poutapilvi web design Oy